Kuvakertomus Roska päivässä -liikkeen synnyinseuduilta Helsingistä




Roska päivässä-liikkeen syntyprosessi lähti liikkeelle meren rannalta. "Olimme perheen kanssa Hietaniemen uimarannalla kesällä -96. Lapset olivat pieniä, ja olisivat tahtoneet kävellä paljain jaloin. Jouduin kieltämään tämän, koska maassa oli niin paljon rikottua lasia", kertoo Tuula-Maria Ahonen.

"Ryhdyimme perheen kanssa keräämään lasia ja muuta roskaa pois. Toiminta yhteiseksi hyväksi tuotti hyvän mielen. Samanaikaisesti näin, kuinka ihmiset makasivat vilteillään roskat ympärillään. Mielessäni heräsi elävä ja voimakas kysymys: kuinka voisi innostaa ihmiset välittämään omasta lähiympäristöstään? Kirjoitin Ilta-Sanomiin mielipidekirjoituksen ehdottaen uimarannalle talkoita. Kirjoitus julkaistiin, mutta mitään ei tapahtunut. Mieleeni kuitenkin jäivät hyvä mieli ja kysymys."






Roska päivässä -liike syntyi tällä kalliolla Helsingin Pohjois-Haagassa vuonna 2000. Kallio oli täynnä roskaa ja lasinsirpaleita. ""Helsingin täytyy näyttää siistiltä, kun mummo tulee kylään", sanoi Ilona-tytär,12v. Iisa, 9v, Ilona ja äiti ryhtyivät kolmisin siivomaan kalliota. "Siinä siivotessa sain viimein alitajunnan kypsyttämän vastauksen kysymykseeni", Tuula-Maria kertoo. "Jos jokainen ihminen keräisi roskan päivässä, ympäristö pysyisi siistinä."

Tuula-Maria ryhtyi kutsumaan ihmisiä mukaan Roska päivässä -liikkeeseen. Liikkeestä tuli nopeasti valtakunnallinen. "Kerran kerätessämme roskia Iisa sanoi 9-vuotiaan itsevarmuudella: -Tästä liikkeestä pitää tulla maailmanlaajuinen", Tuula-Maria kertoo. "Havahduin Iisan ajatukseen ja tästä lähtivät liikkeelle kotisivujemme käännökset eri kielille."






Roskaliikkeen myötä Pohjois-Haaga siistiytyi, mutta kallio pysyi pitkään roskaisena. "Pidin kalliota pitkään toivottomana tapauksena, jolle ei kertakaikkiaan voi mitään. Sitten perheeseemme tuli kissa, joka tarvitsi ulkoilutuspaikkaa. Ryhdyin siivoamaan kalliota yksin, vaikka tämä tuntui järjettömän toivottamalta", Tuula-Maria kertoo. "Mieheni Jari tuli auttamaan ja päivittelimme yhdessä siivouksemme toivottomuutta. Sitten Jari sanoi: "On tässä toivoa, minä sain tämän yhden pienen paikan puhtaaksi." Tästä sai alkunsa Kissa kalliolle -projekti, johon on osallistunut toista sataa ihmistä. Projekti jatkuu ylläpitoluontoisesti.


"Kun aloin kerätä roskia, huomasin, että roskapönttöjä oli liian vähän. Pyysin Helsingin kaupungilta lisää pönttöjä, ja saimmekin niitä Pohjois-Haagaan, kertoo Tuula-Maria. "Olemme tehneet Roskaliikkeessä tutkimusta siitä, millainen roskapönttö innostaa ihmisiä. Voittajaksi selviytyy toistuvasti italialainen roskapönttö, jossa on auringonkukan kuva. Häviäjä on toistuvasti tavallinen "tylsä" roskapönttö. Saimme Helsingin kaupungilta poikkeusluvan maalata kaksi roskapönttöä kauniiksi. Kuvataiteilija Auli Suvanto-Salokannel maalasi niihin koiran ja kissan kuvat. Pönttöjä on myös maalattu muun muassa Otavan opistossa Mikkelissä ja Etu-Töölön lukiossa Helsingissä. Muualla on huomattu, että esimerkiksi teiden alikulkusillat ovat pysyneet siisteinä, kun ne on maalattu kauniiksi.





Tupakantumppi on maailman yleisin roska, ja valitettavasti niitä löytyy edelleen myös Pohjois-Haagasta. Tumppiroskikset ovat hyvin harvassa. "Harvempi toimii kuten intiaanipäällikö, joka ennen miniroskislahjaansa pani tumppinsa taskuunsa", hymyilee Tuula-Maria. Lähikouluissa ja päiväkodissa on ryhdytty tuunamaan miniroskiksia, myös lahjoiksi tupakoiville. Roskaliikkeen ihmiset lahjoittavat miniroskiksia tupakoiville.




Roskia ennaltaehkäiseviä miniroskiksia on taiteiltu Pohjois-Haagan yhteiskoulussa, Caddies-ympäristöryhmän kokouksissa, kirkon iltapäivä- ja perhekerhoissa, Marttojen illoissa, Pohjois-Haagan ala-asteella ja päiväkoti Kanervassa. Pohjois-Haagan yhteiskoulun oppilaiden töistä koottiin näyttely, joka kiersi neljässä kirjastossa. Yllä viisivuotiaiden taiteilijoiden töitä. Erään tytön isä on rekkakuski ja hän tupakoi. Tyttö teki isälleen lahjaksi edessä näkyvän sinisen miniroskiksen, jossa on auton pyörä.










Miten roskankeräys vaikuttaa kerääjään, on mielenkiintoinen kysymys. Tutkija Jari Lyytimäen mukaan Roskaliike on systeemiälykäs liike, yksi ekoteko johtaa toiseen. "Eräänä Roskaliikkeen syntymäpäivänä perheemme siirtyi tuulisähköön, kertoo Tuula-Maria. "Saamme hyvää mieltä myös toimimalla Nälkäpäiväkerääjinä ja verenluovuttajina. Roskien kerääminen on myös innostanut minut vastapainoksi istuttamaan kukkia pihallemme."








Roska päivässä-liikkeen perustamiskallion eli "Kissakallion" Satupuu kiittää nykyisiä ja tulevia Roskaliikkeen jäseniä :) Luonto tarvitsee huolenpitoasi.



Kuvat: Jari Peltoranta


Takaisin etusivulle